Kaksin aina kaunihimpi

Koko viime viikon elimme elämää kahden koiran kanssa, kun siskoni Lova oli meillä hoidossa. Paljon olin tekemistä tytöille yksin ja yhdessä kehitellyt. Tällä hetkellä vanhempieni luona asuva Lova ei siis meille lomailemaan päässyt vaan hommia oli tiedossa. Lovan kanssa käymäni rally-tokon pikakurssin jälkeen päätin ilmoittaa meidät ihan oikeisiin kisoihin ja nyt oli kenraalitreenien paikka. Kiva tuon punavalkoisen kanssa on töitä tehdä, on se niin pätevä! Uskomatonta, kuinka se tekee pitkää pätkää töitä ilman jatkuvaa palkkaamista ja jaksaa seurata intensiivisesti. Vaikka Tildakin osaa olla säpäkkä tapaus, niin Lova vie senkin ihan toiselle tasolle. :)

Tyttöporukalla käytiin myös Tampereen koirauimalassa. Tildan ja Lovan kanssa uimaan pääsi Sella. Vesi on kyllä elementti josta nauttivat kaikki! Tilda ja Sella konkareina näyttivät altaaseen meno esimerkkiä ja äkkiäkös Luuttukin hoksasi, miten veteen pääsee. Suihku taisi olla jokaisen tytön mielestä se ikävin osuus reissussa, muuten riemulla ei ollut rajaa!

Miten nuo kaksi punavalkoista voivatkin olla niin erilaisia? Kotosalla Tilda tavalliseen tapaansa pötkötteli sohvan nurkassa tai keskellä olohuonetta seuraillen tarkasti paikaltaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Vasta, kun joku meni keittiöön, oli kettu kärppänä takavasemmalla. Lova taas rauhoittui makailemaan vain silloin kun kukaan ei liikkunut. Aamuisin töihin valmistautuessani Lova seurasi minua kuin hai laivaa, eikä rauhallisesta sängyssä löhöilystä tullut mitään ilman vienoa piippailua ja edestakaisin ravausta. Tilda loikoilisi arki-aamuisin niin pitkään kuin mahdollista, mutta nyt Lovan ollessa talossa, senkin piti siirtyä makuuhuoneesta minua vahtimaan. Ulkoilu näiden kahden kanssa korostaa eroavaisuuksia entisestään. Lova kaahaa satalasissa koko ajan ja Tilda haahuilee nuuskutellen joka ruohonkorren erikseen. Metsässä meno on tasaisempaa ja kaikki voivat vaan nautiskella.

Tytöt tulevat keskenään hyvin toimeen, vaikka paljon niiden suhde on muuttunut ajan myötä. Ikäeroa on vain puolisen vuotta ja molemmat ovat omalla tavallaan vahvoja persoonia. Viikko yhdessä pienessä kerrostaloasunnossa näytti kuitenkin väsyttävän molempia neitosia. Lova rupesi loppuviikosta vahtimaan ruokien laittoa entistä tarkemmin ja kömpi useasti sängyn alle huilimaan. Tilda taas ärähti jokusen kerran autossa Lovalle onnistuen näin hiljentämään sen loppumatkan ajaksi. Kumpikin taisi huokaista helpotuksesta, kun vanhempani tulivat hakemaan Lovaa. Kisapäivän viimeiset valokuvat saatiin hädintuskin otettua, kun Luutulla oli kiire ulos ja autoon. Antoisa ja raskas viikko yhtäaikaa. :)

"Mun pitäs hei mennä!" Kisakirjan sisältöön palataan myöhemmin... ;)